Tiistai 21.6.2016 oli kieltenlukijoille ja Övertäjille järkyttävä päivä. Vaasan yliopiston ilmoittama aiesopimus siirtää kieltentutkimus ja tutkintoon johtava kieltenkoulutus Jyväskylään 1.8.2017 alkaen tuli lähes koko yliopiston väelle yllätyksenä. Olemme pettyneitä yliopiston tapaan tehdä tämän kokoinen esityspäätös kuulematta opiskelijoita. Tällainen pimeässä toimiminen ei ole mielestämme sopivaa – varsinkaan yliopistomaailmassa, jossa avoimuus ja läpinäkyvyys ovat ensisijaisia hyveitä. Onko tämä opetus, jonka kanssa yliopisto toivoo opiskelijoidensa siirtyvän työelämään?

 

Muutoksen myötä opiskelijat ja opettajat joutuvat siirtämään elämänsä toiselle paikkakunnalle, ja vaikka itse muutto kirpaisseekin vain kerran, on sillä myös kauaskantoisempia vaikutuksia. Onko suunnitelmia tehdessä arvioitu opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia Jyväskylän alueella? Onko laskettu, kuinka todennäköisesti opiskelijat jäävät Jyväskylään? Vaasa ja Pohjanmaa ovat pitkään olleet etenkin ruotsinkielisille houkutteleva ja luonteva alue opiskella ja työskennellä. Kuinka paljon äidinkielenään ruotsia puhuville jää tämän muutoksen myötä vaihtoehtoja opiskelupaikkaa harkittaessa? Säilyykö ruotsinkielisten oikeus käyttää äidinkieltään Jyväskylässä ja Jyväskylän yliopistossa?

 

Kuinka paljon työvoimaa Pohjanmaa ja Vaasa vetävät puoleensa muualta Suomesta? Miten käy kaksikielisen Pohjanmaan, jossa etenkin valmistuville ruotsinopiskelijoille olisi paljon työpaikkoja, ja joka nytkin työllistää monia Vaasan yliopistosta valmistuneita kääntäjiä. Suomen ainoan kielikylpykoulutuksen siirtyessä pois Vaasasta olemme huolissamme tulevaisuuden kielikylpyopetuksen laadusta. Opettajan tulisi olla oppilaille kielellinen esikuva, ja sellaiseksi kehittymisen luulisi olevan tehokkainta kaksikielisen alueen luontaisessa ympäristössä.

 

Huolta aiheuttaa myös kääntämisen ja tulkkaamisen opiskelijoiden asema tulevassa esityksessä.  Suomessa voi tämän muutoksen myötä opiskella kääntämistä ja tulkkaamista enää neljässä korkeakoulussa. Onko etenkään näinä kulttuurillisen monimuotoisuuden aikoina erikoisosaamisen niputtaminen pienille alueille toimivin ratkaisu?  Ylen tiistaina uutisoima tutkimus Jyväskylän yliopistosta varoittaa, ettei yliopistojen keskittäminen palvele tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamista. Entä kuinka toteutuu yliopistojen vahva yhteiskunnallinen palvelutehtävä?

 

Tiedotteessaan Vaasan yliopisto kertoo profiloituvansa entistä vahvemmin kauppatieteisiin, tekniikkaan, viestintään ja hallintotieteisiin kehittääkseen kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyään. Vaasan kaupunki on samankaltaisilla linjoilla 10.6.2016 julkaisemassaan elinvoimastrategiassa, jossa painotetaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä yrityksiä ja globaalia osaamista. Kuinka näitä profiileja, kansainvälistymistä ja globaalia osaamista tukee se, että kielten ja kulttuurien erityisosaaminen siirretään Vaasasta Jyväskylään?

 

Vaasan yliopiston opiskelijat ovat opintojensa alusta alkaen kasvaneet ympäristössä, jossa eri alojen ihmisten kohtaaminen on nähty arvokkaana asiana. Vaasan yliopiston tiiviys on aina merkinnyt opiskelijoille verkostoitumista ja yhteistyötä – monessa muussa yliopistossa kuulemma muiden kuin oman alan opiskelijoiden tapaaminen on harvinaista. Suora lainaus yliopiston sivuilta tukee tätä opiskelijoiden näkemystä: ”kielten koulutus Vaasassa toteutetaan laaja-alaisissa koulutusohjelmissa, joissa integroidaan kielten osaamista ja muiden Vaasan yliopiston oppiaineiden vahvuuksia.” Uskoaksemme modernien ammattilaisten vahvuus on nimenomaan kyvyssä tehdä yhteistyötä monialaisessa yhteiskunnassa, taidossa hyödyntää omaa osaamista yhdessä muiden kanssa. Kukaan ei kuitenkaan valmistu tyhjiöön.

 

Muutos ei silti välttämättä ole pelkästään pahasta. Jyväskylässä kielten opiskelijoilla tulee olemaan parempi mahdollisuus opiskella opettajiksi kuin Vaasassa. Ainejärjestönä todennäköisesti häviämme, mikä on luonnollisesti suuri surunaihe – olemmehan yliopiston vanhin ja toiseksi suurin ainejärjestö. Toisaalta Jyväskylässä opiskelijoilla on mahdollisuus valita täsmälleen oman pääaineen ainejärjestö. Kuitenkin tämän muutoksen, ja muiden ajankohtaisten korkeakoulupäätösten jaloissa olemme ihmeissämme. Ihmetyksemme tiivistyy hyvin Salla Luomanmäen, Minna Niemisen ja Tapio Heiskarin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa Onko humanistikoulutus vapaassa pudotuksessa? 11.6.2016: ”Siinä missä humanististen aineiden merkitys, myös taloudellinen, tunnistetaan ja tunnustetaan kansainvälisesti, Suomessa humanistiset aineiden tuottamaa osaamista ei tunnisteta saati osata täysimääräisesti hyödyntää.” Tästäkö on kyse Vaasan yliopiston päätöksessä luopua kieltentutkimuksesta ja -opiskelijoista?

​

Övertäjien hallitus